Oikeastaan luento pulkassa. Pohjoinen paikallishistoria -luento on onnellisesti (? toivottavasti myös opiskelijoiden mielestä!) ohi. Minusta tämänvuotinen luentoporukka oli hyvä. Ja minustahan on mukava luennoida. No, silti mukava kun urakka on ohi.
Mistä sanonta ”päivä on pulkassa” tulee? Sillä on juurensa isäntä-torppari (renki) -työsuhteessa. Kuvan mukaisessa puukapulassa = pulkassa oli kaksi osaa, toinen isännällä, toinen torpparilla. Kun päivän työt (taksvärkki) oli tehty veisti talollinen torpparinsa ja omaan palikkaansa loven merkiksi tehdystä työstä. Pulkkapalikka oli siis eräänlainen työkalenteri tai kellokortti: pulkkaan merkittiin päivän työt. Merkkien piti palkanmaksun tai työvuoden lopuksi olla yhteneväiset.
Nyt voin merkitä tämän lukukauden luennon omaan pulkkaani, homma hoidettu. Palautetta odotellessa…
Tnx, Reya!
Pohdiskelin taannoin itsekin sanonnan alkuperää, ja ajatukseni harhailivat jossain ”Juokse porosein” -laulun ilmansuunnassa (ahkio, pulkka, reki). Pulkka kun pulkka!
Vaikka NYCin matkanne on ollut pulkassa jo aikapäiviä, en voi olla palaamatta (lyhyesti) Manhattanille. Yle Teema esitteli alkuillasta palatsinne naapurustossa (375 Park Avenue) sijaitsevan Seagram Buildingin arkkitehtuuria. Ei se (kantti x kantti) ulkokuori, vaan mitä siellä sisällä…!
Kai arkkitehdin* sukujuuret jotain kautta SITTENKIN Suomeen kiertyvät, kun toinen etunimi on MIES (:-D).
*Ludwig Mies van der Rohe
Seagram Buildingin arkkitehtuuri jäi sekä New Yorkissa että telkkarista näkemättä. Päältä päin nähtiin, sisältä käytiin katsomassa Chrysler Building. Se on kyllä hieno. Ja se on hieno päältäkin. Ehkä mun lempparipilvenpiirtäjä.