Tänään jotain täysin ennenkokematonta New Yorkissa: modernin taiteen museo MoMA (= Museo of Modern Art) ja McDonalds.
Aamulla jälleen aivan liian varhain herätessä en usko silmiäni: ulkona satelee hiljalleen lunta. Maaliskuun eka New Yorkissa ja sataa lunta!
Odotellessa muiden heräämistä kirjottelin sähköposteja ja tekstiviestejä kotiin päin ja surffailin: säätiedotus lupasi illaksi jääkuulia, tarkoittanee rakeita? Ja talvimyrskyvaroituksia. Huh!
Aamiaiseksi lähidelissä mangorahkaa ja musliä, kahvia pahvimukista. Matkaa MoMAan vain muutaman korttelin verran, mutta kylmä tuuli tuntui. Kun kirkko, St. Patrick’s Cathedral, kerran oli matkalla ja kirkonmenojen aika, menimme sisälle, messussa iso kirkko täynnä väkeä. Kirkko on kaunis, mutta merkillisen steriili se minusta on.
MoMA oli viime reissumme aikana remontin loppumetreillä joten emme silloin päässeet käymään, nyt siellä muutama tunti vierähti. Suomalaista taideteollisuutta hyvin esillä, joskaan me emme jaksaneet japanilaisturistien tavoin Aalto-vaaseista riemastua. Matisse ie myöskään ole mun juttu, Andy Warholin lisäksi muutamia kiinnostavia taiteilijoita. Ja museokauppa tietysti. Niihin tahtoo upota aikaa ja rahaa Niin meni tänäänkin.
Iltapäivä pitkälle illansuuhun kävellessä ja kauppoihin poiketessa. Bloomingdahlsilla ei olllut meille kaipaamiamme lämpimiä vetimiä. Trump Towerissa kävimme nauttimassa Harjanteen synttärin kunniaksi drinksut. Tytöillekin tarjoiltiin, vaikkeivat paikallista 21 vuoden anniskeluikärajaa ylitäkkään. Apple Store 57 th Streetillä innosti lähinnä minua. Kaikkia laitteita sai testailla, ja kyllähän iPhone tuntui verrattomalta. Eikä maksanutkaan kuin 299 dollaria. Melkein puolet halvempi kuin Suomessa.
MoMAn lisäksi edellisellä kerralla oli jäänyt väliin hampurilaiset. Kun syksyllä 2004 oltiin kahden murkkuikäisen kanssa täällä emme käyneet kertaakaan! hampurilaisilla. Kahdeksan miljoonan asukkaan Manhattanilla on 21 000 ravintolaa (muistaakseni) ja viimeksi valitsimme niistä puolen tusinaa italialaista, mutta tänään me sen teimme: menimme Mäkkärille! Olihan siellä jo tyttären ammatillisen kiinnostuksen vuoksi käytävä. Saimmekin Hesburgerin työntekijän seikkaperäisen opastuksen siitä, kuinka hyvän asiakkaan kuuluu ko. paikoissa toimia. Koetimme pehtoorin kanssa tupista, että jälkkäriksi tuplaespresso ja Averna maistuisivat … semmoinen ei kuitenkaan kuulu asiaan. Niinpä varttitunnin reippaan aterioinnin jälkeen olimme jälleen valmiita kävelemään…
MoMA ja mäkkäri – hyvä valinta! Maassa maan tavalla…
EMMA, KUMU ja MOMA; on niitä varmasti muitakin, mutta MoMA lienee se kaikkien äMMäMM -museoiden äiti. ¿Verdad?
Esa Saarisen ja MA Nummisen undergroundraportti ”Terässinfonia” (1981) ruoti myös amerikkalaisuutta, ja jos oikein muistan, ylisti Andy ”The Tomato Soup” Warholea. Ja eihän Andy ollut mikään yhden keiton taiteilija; hän niitti mainetta lukuisten muidenkin säilykkeiden (herne, papu, parsa ym.) ikuistajana.
Kyllä, kyllä; tämä ruteenien suuri poika teki paljon muutakin. Selkeästi ja tunnistettavasti, modernisti ja taiteellisesti. Hän jos kuka on MoMA -neliönsä ansainnut.
Lunta Nykissä! Why not? Etteivät vain pääasiat: ylä-/karvalakki ja ala-/villahousut olisi jääneet Rantapellonkujalle. Shoppailusuositustani ei tarvinne arvailla.
What next? Kuulolla ollaan!
Lunta on tosiaan riittänyt. Shoppailu sujui kuitenkin kesäisempien kamppeiden merkeissä. …