Huikaiseva auringonpaiste meren jäällä tänään. Tarkoitus oli tehdä tunnin lenkki: pullat piti vielä leipoa ja suolaisia koristella… Jäällä kuitenkin venähti: ensin en malttanut kääntyä takaisin, pohjoistuulen ahava tuntui, mutta hyvältä vain. Ja oli niin kaunista. Sitten kun hakeuduuin rannantuntumaan kestohanki muuttuikin pehmeäksi pettäväksi, tulipahan tehtyä pohjetreeniä oikein kunnolla. 😉 Kiirus tuli kuitenkin.
Kun pojan synttäreille mummut ja pappa, eno ja täti puoliskoineen ja osin perheineen tulivat olin onneksi kahvit ja kakut pöytään saanut. 18-vuotista kuopusta juhlimme. Nyt on sitten minunkin uskottava ettei meidän perheessä enää lastenkutsuja järjestetä.
Ja luulen että huomenna töissä on kakkupäivä! Sen verran paljon baakkelseja jäi.