Työ on ihmiselle hyväksi. Ainakin minulle. Ja hyväksi on sekin, että loman jälkeen töihin mentyä joku sanoo, ”hyvä että oot jo täällä. Tarvin sua.”
Iso osa päivästä kulunut (ja jatkuu vielä pitkään) luentosarjan harjoitustöitä, esseitä ja hakemuksia lukiessa ja arvostellessa. Välillä ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Suunnilleen joka ikinen opiskelija on kirjannut harkkoihinsa jotakin sellaista epäolennaista, jonka olen puolihuolimattomasti, keventääkseni, anekdoottina tai provosoidakseni luennolla paukaissut. Ne on jääneet mieleen. Kaikilla. Isolle osalle on onneksi jäänyt mieleen asiaankin.
Jetlag ei juurikaan vaivaa: sen pitäisi tuntua lännestä itään lentäen pahempana kuin esim. Suomesta pois, länteen päin, siis vaikka Nyciin lentäessä, mutta minä olen ennenkin pitkien lentojen jälkeen (Thaimaa, Kiina, New York) hoksannut, että minuun ei tämä sääntö päde. Johtuuko se siitä, etten nytkään viikon aikana ehtinyt tottua uuteen aikajärjestykseen, että viikosta jäi rutkasti univelkaa, jonka olen nyt parina kotiyönä kuitannut? Tiedä häntä. Univelasta huolimatta tänään töissä oli virtaa, ja olo lomasta levännyt.