Kaikki päivät eivät ole hyviä. Tämä on sellainen päivä.
TämmösenäKIN päivänä Heli Laaksonen osaa runoilla asian sanoiksi:
”Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huamasis munt
ja ruppeis viuhtoma taas ettippäi
ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma – – ”
Sulkeuduin työhuoneeseeni ja koetin olla rauhassa. Ärsyynnyn tänään monesta asiasta, tuntuu että sanoista tulee mustelmia, silmiin sattuu ja matalapaine miltei silminnähtävä. Tässä torstaissa ei ole toivoa. Tämmöisiä päiviä on helmikuussa enemmän kuin koko vuodessa yhteensä. Tämmöisenä iltana jätän farkkupyykin silittämättä, piirakan leipomatta, lenkille lähtemättä, menen ja otan kirjan ja koetan olla, ettei kukaan ”huamasis munt”.
Mää ole rakastunus sunsse ja sun plokis. Mahtak valo näkky tunnelimpääs?
”Päiviä on kahdenlaisia: toiset ovat puolellasi, mutta älä ylpisty, toiset Sinua vastaan, mutta ole kärsivällinen: molemmilla Sinua koetellaan.”
(Ali ibn abi Talib, k. 661)
Kiitos, Koivu. Kiitos toisenkin kerran.