Minä: Hei, haluaisin onnikkakortin.
Palvelupisteen nainen: Meillä on monenlaisia, kuukausikortteja, ladattavia, paperisia…
– Tarvin ihan tavallisen, sellaisen kun käytän hyvin harvakseltaan…
– Ajatko vain kaupunkialueella vai yli kaupunginrajojen?
– Ei, en minä enää aja, haluan siis kyytiin. Onnikkalipun että pääsen matkustajaksi.
– Niiiinnn??? Matkustajaksi?
– Niin, en minä enää aja. Haluan joskus vain kyytiin.
– Just joo. Käviskö tämmönen 20 matkan lippu?
– Käy kiitos.
(Stockan lipunmyynnissä tänään)
________________________________________________________
(Ja sitten toimittamaan seuraavaa asiaa.)
Minä: Hei, tarvisin ilmeisesti uudet rillit, kun en enää näe kunnolla.
Optikko (jo vuosikymmenen hyvin palvellut, tutuksi tullut): Näyttää tuo ikäkin vaativan näöntarkastuksen, että ajokortti pysyy voimassa.
– Niinpä. Siis siksikin olen täällä.
– No antaisitkos sen ajokortin, että saan ne tiedot tänne rekisteriin ….. ABCD??
– Niin. Sellainenhan se on.
– Hetkinen … mitä tämä tarkoittaa… ??
– Tarkoittaa, että tarvin uudet rillit, eikö?
– Ajatko SINÄ linja-autoa? Osaatko SINÄ ajaa linja-autoa? Mutta eikö se historia… Historiaahan sinä työksesi? Tai siis ethän sinä onnikkakuski … ?
– Ei, en ole pitkään aikaan päässyt ajamaan linja-autolla… Historia on edelleen se ykkösjuttu, ja sitäkin varten tarvitsisin uudet lasit. Kun ei enää näe lukea tenttivastauksia saatikka 1700-luvun vanhoja käsialoja…
– Yhy. No niiin. Ja näetkös alarivin…
– F A R A O
– Ei, ei siellä ole F A R A O. Siellä on E A P A C
– No niin, tarvin siis uudet lasit.
______________________
Nyt sitten on suurin ongelma, että ruskeat vai violetit. Tuossa ne on vieressä, molemmat koetteilla. Ja maanantaiksi pitäis päättää. Teinit sanoivat, että violetit on ”tätit” ja sitä minä herravarjelkoon! haluan välttää! Pehtoori oli samaa mieltä minun kanssani, siis että ruskeissa ei ole särmää, joten kannattaa ottaa violetit! Tässä se nyt perjantaiehtoo menee tämmöistä isoa asiaa pohtiessa. Olisiko blogivierailla kommentteja? Violetit vai ruskeat?