Olihan mukava olla töissä tänään. Olisiko työviikon pituus (so. lyhyys) syy mukavuuteen. Maanantai ja perjantai samana päivänä. Kätevää. Ehkä parempikin selitys on: minulla onnistui se, mitä olen vasta ihan viime vuosina oppinut tekemään. Suosittelen muillekin.
Siis: aiemmin minulla oli tapana putsata pöytä ennen lomalle lähtöä. Tiedättehän, tehdä hommat valmiiksi. Suorittaa loppuun. Pistää piste. Raivata rästihommat pois. Esimerkiksi korjata kaikki tentit, kirjoittaa tekeillä olevan julkaisun luku loppuun, tehdä raportit valmiiksi, vastata sähköposteihin, tehdä varaukset, purkaa paperiläjät, päivittää www-sivut jne. Tuollaisen lähtödraivin jälkeen on kieltämättä ihana jäädä lomalle, mutta sellaisen tehtyään paluu sorvin ääreen ja rutiineihin on vaikeaa: ei tiedä mistä aloittaa. Hyvinkin menee päivä, pari käynnistellessä.
Mutta nyt joululomalle (ennätyspitkälle sellaiselle) lähtiessäni jätin muutamia täkyjä itselleni. Mm. torstaina alkava luento on täysin päivittämättä, PowerPointit tsekkaamatta ja uusin kirjallisuus kuurnaamatta. Viime vuoden julkaisuluetteloon on tiedot ilmoittamatta ja syksyn opinnäyteniput mapittamatta. Niinpä tänään olikin huhkittavaa yllin kyllin, eikä tarvinnut miettiä mitähän tekis. Näin pienestä se riemu repeää, ja töissä on kivaa.