Miltä tuntuu lasketella Lapin Kullan -mainoskuvan kaltaisessa maisemassa, joka seuraavalla laskulla onkin taas uuden näköinen. Katsella tunturin laelta maisemaa, jossa taivas onkin yhtäkkiä kuin Filippo Lippin maalauksissa. Ja muutaman laskun jälkeen taivaanranta on kuin tulessa. (klikkaamalla kuvaa saat ehkä häivähdyksenomaisesti käsityksen siitä miten kaunista oli).
Tervehdys Ylläsjärveltä! Lapsuuden sakuravärit hohtavat taivaalla, kun hiihtelimet vievät meitä aamusta (lue klo 10) iltaan (lue klo 15) laduilla. Hienot on taivaanvärit täälläkin 🙂
Reija, just great! Lipin maalauksia en tunne – pitäis varmaan? Voiko Rooman taivas tarjota vastaavaa? Onko kuvaamasi tavoitettavissa vain pohjoisessa Barbariassa?
Annikki Luukela, kemiläislähtöinen (valo)taiteilija matkasi kerran autossani Keila-Baarin nurkilta O:salon lentokentälle. Kevättalvi, vähän ennen auringon laskua. Läntisen taivaan violettiin vivahtavat sävyt virittivät lievään ekstaasiin. ”Vain pohjoisessa!”, huudahti A. ja huokaisi syvään.
Taije, tervehdys Länsi-Lappiin täältä tänä aamuna kovin lumimyräkkäisestä Koilliskairasta. Toivon teille sinne sakuravärejä vuoden viimeiseenkin päivään.
Koivu: Lippin maalauksissa taivas on sellainen merkillisen vaaleansininen, vähän kuin Muumilaaksossa. Sellaistakin eilen nähtiin. Mutta varmasti vain pohjoisessa valo voi olla niin monenlaista. Eri vuodenaikoina eri vuorokauden aikoina aina erilaisia. Nyt taivas musta. Pyryttää.