Valokuvatorstai. Niinpä jäin eilen ehtoolla odottamaan puolta yötä ja uuden haasteen julistamista että voisin vastata heti ensimmäisten joukosssa. Ja mitä lukee haasteessa: ”Valokuvatorstai haluaa juhlistaa itsenäisyyspäivää kuvapeittohaasteella. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman kattava peitto osallistujien itsenäisyyspäivästä, kuvausaika n. klo 18. Haaste on varattu yksinomaan tuoreille 6.12. 2008 klo 18 otetuille kuville.” No niin, siis nukkumaan. Kenellekään ei liene yllätys että me kaikki nukuimme hyvin. ”Me kaikki” on tällä kertaa meitsi ja pehtoori ja nuorempi nuoripari. Elikkäs kuopus tyttöystävänsä kanssa mukana.
Ilmatieteen laitoksen www-sivulla lukee tänään näin: ”Aurinko nousee 11:37 ja laskee 12:24. Päivän pituus on 0 h 47 min.” Pitää paikkansa. Pimeästä hämärän kautta pimeään. Ei ahdista. Lumitöitä (täällä on lunta!), tepastelua, töitä, ja sitten kuvausta. Paljon kuvia sinisistä pehmeistä hetkistä, kuvia puhtaista hangista, kuvia lyhdyistä ja lampuista.
Vesitihkua, räntää, loskaa, liukasta; kyllä teidän hangasojalaisten kelpaa! Kuvista päätellen myös ruokapöydän antimien suhteen (természetesen!).
Mutta, parahin tuhansien tuulien tuivertama, kertoisitko miten pitäisi tulkita oheista Hesarin nettisivuston gurmee-uutista:
”Presidentti tarjosi Etyj-vieraille herkkutatticappuccinoa ja poronkyljyksiä”
Italian keittiössä on vielä paljon oppimista!
Huomenta Koivu, olet oikeassa kyllä meidän kelpaa. Nyt kun on vielä ihan pimeää ja nuoret nukkuu lueskellen joku kymmenen sivua kommentoitavaa seminaarityötä ja sitten mäkeen.
Illansuussa meillä piipahtaa yhteinen tuttumme (viiniasiantuntija) vaimoineen, joille en aio tarjota herkkutatticappuccinoa enkä poronkyljyksiä.
Jos tulisivat syömään, eivätkä vain glögille ja pienelle suolaiselle (sinihomejuusto-omena-hyytelö ja pipareita, brie ja mustikkasiirappia) tarjoaisin ehkä herkkutattikeittoa ja poronselyksiä…