Sataa lunta. Aamulla kuudelta oli -8 C. Valokuvatorstain kuvahaasteeseen vastaaminen vei tonttujen luo. Mökillä on jo paljon lunta, voisi hyvin hiihtää jos haluaisi (en haluaisi :)) ja huomenna siellä on rinnekauden avajaiset (sinne haluaisin!). Kujallamme jouluvalojen kilpavarustelu on eskaloitunut jo pahasti: tuon puolen johtaessa sekä varhaisessa ajoituksessa että valojen määrässä (siellähän kaikki on muutenkin suurempaa.. :)) mutta tänään laitoimme Festan edustalle ”valopuun”. Kaikki tämä sai aikaan myös glögikauden korkkaamisen.
Järjestimme pehtoorin kanssa glögimaaottelun: Ruotsi (Blossa) vastaaan Suomi (Loimu. Lignell& Piispanen). Tuomareina vain me. Me ja meidän henkilökohtaiset mieltymyksemme.
Ruotsalainen Blossa (ks. tark. Alkon sivulta) on tuttu jo monen vuoden ajalta. Heidän vuosikertaglöginsä on vuosittain pakattu eriväriseen pulloon. Väriin on vaikuttanut se mausteaine, joka glögissä kulloinkin on vahvana. Viime vuonna pullo oli punaisenmusta (karpalo), toissavuonna valkoinen (häivähdys vaniljaa) ja tänä vuonna pullo on (minusta) ihanan sininen, – mustikka maistuukin.
Lignell & Piispasen Loimu oli meille uusi tuttavuus. Se on tavallisemman makuinen, hyvin vahvasti neilikkainen, vadelmaa vain vähän. Se on kaksi euroa (12,49 euroa) kalliimpi kuin Blossan (10,49) glögi.
Pehtoori maistoi sokkona, minä en, siitä huolimatta/sen tähden olimme samaa mieltä: Ruotsi voitti – valitettavasti. Blossa on vähemmän makea (kaloreita ja sokeria vähemmän), mutta maistuu silti/sen tähden paremmalta. Pehmeältäkin. Loimussa on enemmän prosentteja (21%), joten jos niistä pitää niin sitten kannattaa hankkia sitä.
Edellisinä vuosina Blossa on ollut jo itsenäisyyspäivän aikoihin aika vähissä Suomen Alkoissa, joten suosittelen lämpimästi sen hankkimista vaikka varastoon jo nyt.