Riistaruoka ei ole vahvuuksiani. Milläpä sitä juuri olisi treenannut? Seurusteluaikana siippa metsästi mutta silloin se oli minusta lähinnä raivostuttavaa: jouduin monta perjantaita olemaan vailla poikaystävää kun tämä kykki jossain rantavitikossa enonsa kanssa odottamassa ammuttavia sorsia. En todellakaan ollut erityisen riemastunut. No vuosia sen jälkeen siippa tuli joskus töistä jänis tai sorsa mukanaan: työkavereilta lahjaksi saatuna. Olin lähinnä kauhuissani: mitä minä niillä/niille teen?
Surkeahkosta riistaruokakeittotaidostani huolimattta – rohkea kun olen 🙂 – ostin mennä viikolla Stockan pakastealtaasta kilon ruotsalaista (!) jäniksenfilettä vakaana aikeena tehdä siitä tälle päivälle ruokaa. Teinhän minä. Perhe ja ruokapöytään saatu mummukin söivät. Mutta eittämättä meistä kaikista jälkiruoka oli vielä parempaa. Sen reseptin säästän joulureseptisivuilleni, joita jo suunnittelen 🙂 . Tänään eturuokana oli maa-artisokkakeittoa. Suosittelen (vanhassa keittokirjassani on resepti. Se ON hyvää! Juuri näin syksyllä). Ja keiton lisänä ruisleipää ja mökin metsästä poimituista sienistä tehtyä sienisalaattia.
Jos jälkiruokareseptin säästänkin joulusivuille, niin nyt voin julkistaa kuitenkin suht hyvin onnistuneen jänis-reseptin. Sovelsin sen yhdestä monista italialaisista keittokirjoistani löytämästäni ohjeesta. Vähän kuivaksi liha meni, mutta ehkä desi, pari tomaattimursketta olisi mehevöittänyt … Entäs viini. Espanjalainen Cote de Imaz, 12 vuotta vanha Gran Reserva oli ”rodukas” ja juhlaviini! Ja se resepti: täällä!