Vapaalauantai. Nautimme runsaasta aamiaisesta pitkään, tarjolla olleen kuohuviinin jätimme väliin, mutta tuoreista appelsiineista puristettua mehua olisi – taas – voinut juoda paljonkin. Ja ne tomaatit, olenko jo niitä ylistänyt? Vähän mozzarellaa ja viipale prosciuttoa, ja lopuksi pieni pala Torta di limonea.
Perjantai-iltaa myöhään viettäneet nuoret miehet jäivät nukkumaan kun lähdimme pehtoorin kanssa lenkille. Lämpimin aamu koko viikolla. Matkalla linnut lauloivat vimmatusti. Täällä onkin paljon lintuja, ja laulavat aamusta iltaan. Laskeuduimme kävelyreittiä meren rantaan. Isola Bella, maailmanperintökohde, oli lenkkimme päämäärä. Kahlasimme lämpimässä merivedessä. Etsimme mökin kivikokoelmaan muutaman lisän. Meren tuoksu on loman tuoksu. Turisteja ei rannoilla ole paljoa, emme mekään sinne jääneet.
Kuten lauantaisin usein tehdään, menimme viinikauppaan, salumeriaan (herkkukauppa) itseasiassa. Saatuamme hyviä vinkkejä ostimme Liparin saaren Pantelleriaa ja Pellergrinon Marsalaa (10 anni) kotiin vietäväksi sekä pistaasikakkusia ja piccolot proseccoa lounaaksi. Molto bene!
Ja sitten hotellin altaalla aurinkoa ja uintia. Yhtäkkiä tytärtä hirmu ikävä. Eikä vain sen takia, että tarvitsisin jonkun, jolta lainata meikkikynän terotinta tai jonka kanssa arvostella ohikulkevien italiattarien pukeutumistta tai jonka nasevia kommentteja milloin mistäkin olisi mukava kuulla, vaan iski sellainen yleisikävä: en ole vielä koskaan ollut näin kauan erossa esikoisesta. Allora! Korkea aika olla jo erossa, mutta ei se estä, ettenkö ikävöisi.
Kolmen jälkeen Naksoksenlahden päälle nousivat ukkospilvet, pakenimme parvekkeelle. Ei vielä sada, ehkä meneekin ohi, meri tyyni, kirkonkellot soittavat lauantai-illan messuun. Muistuttavat meitä huomisesta paluusta kotiin, on ryhdyttävä pakkaamaan. Lähden vielä vähän herkkuja ostamaan, ja sitten illan lopuksi viimeiselle sisilialaiselle illalliselle.
Eilisen antipastin tonno affumicaton (savustettua tonnikalaa ohuina viipaleina) ja secondin hummeripastan voisin syödä uudelleen. Sisialaiset viinit olemme tienneet jo ennen tätä viikkoa hyviksi, mutta että niitä on niin monenlaisia! Muita viinejäpä täällä ei paljon valitakkaan, esim. Toscanan viinejä tai Veneton amaroneja ei ole ollut tarjolla – ei ristoranteissa eikä enotecoissa (viinikaupoissa). No onhan noissa sisilialaisissa ollut maistamista…
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Huomenna myöhään kotona. Mille grazie e arrivederci!
H. Tuulten Tytär:
Mille grazie matkapäiväkirjastasi! Blogisivuilla vierailtuani tuntuu kuin olisin itsekin tallannut (hienoa) historiaa tihkuvia Sisilian polkuja, uittanut varpaitani Mare Nostrumissa, ja kuunnellut Siracusan ”Mamma miaa” parkuvia kalakauppiaita.
”Yrtit tummat etelän yössä,
miksi te katsotte silmääni niin?
Riutuen kaipaa raskas rinta
hankien valkeaan kaupunkiin.” (L. Onerva)
Kaipaako?