Kaikki
on hyvin.
Nyt juuri olen
tyytyväinen lahjasta
jonka vihdoin keksin hankkia
ystävälle, oppilaalle (?), joka huomenna
väittelee. Lahja ei ole kirja, eikä koriste, mutta
sen ympärille, siihen liittyen, olisi vielä muokattava
puhe, sanat sanottavaksi, jotta lahjan idea aukeaisi.
Eikä se puhekaan ole suurin ongelma, vaan se miten pystyn
sen pitämään, pitämään kyynelehtimättä. Minä joka itkin kun katsoin
Disneyn piirrettyjä lasten kanssa, minä, joka itken kun kuulen Sibeliuksen
Finlandian, itken kun opiskelija käy publiikin jälkeen tuomassa suklaalevyn
ja sanomassa, että nähdään joskus. Itken vuolaasti kun vähänkään liikutun.
Joten olisi siis psyykattava itsensä ja mietittävä keinoja, miten huomenna puhun.
Nyt otan kirjastosta tänään hakemani kassillisen kirjoja: runoja, dekkarin, matkakirjan,
huovan ja punaviiniä ja menen takkatulen ääreen, – pehtoori jo odottaakin. On perjantai.