Aamupäivä paneelissa, jossa olin ajatellut olla statistina, kommentoida vain pakon edessä ja lyhyesti: muistattehan minun lyhyesti-projektini, joka epäonnistui surkeasti. Noh, yhtä surkeasti onnistui aikeeni tänäänkin. Että minä annan itseni vielä tuohtua ja innostua, vuorotellen! Merkillistä oli huomata, että niinkin isossa porukassa olin oikeasti niitä harvoja, jolla oli näistä jutuista kokemusta ja asiantuntemusta. Sehän taas tarkalleen ottaen tarkoittaa vain sitä, että olen niin vanha, jotta olen elänyt jo yhden jos toisenkin kehitysvaiheen näissä ympyröissä. Huh!
Ja paneelin jälkeen kollegan kanssa varsinainen stand-up -show opiskelijoille. Pidettiin infoa. MM:n kanssa ei tarvitse kirjoittaa nuotteja etukäteen. Toivottavasti koheltamisesta välittyi myös asian ydin: Suomen ja Skandinavian historia ja Yleinen historia ovat mennyttä, pyyhitty pois. Nyt on vain Historia. Yksinkertaista eikö? Merkitsee vaihteeksi uudistusta. Ja mitä uudistus merkitseekään: byrokratiaa, kokouksia, suunnitelmia, www-päivityksiä, infoja. Noh, tähän uudistukseen kuitenkin uskon. Tai siis sen mielekkyyteen.
Nyt nollaan työkoheltamisen, vetäydyn nojatuoliin, otan Donna Leonin dekkarin ja kuuntelen kun syystuuli ujeltaa jo melkein lehdettömissä koivuissa.