Sunnuntain lokoisaa oloa

Eihän me mihinkään diskoon jaksettu – kumpikaan! – eilen lähteä. Kierreltiin katselemassa hotelliamme, lueskeltiin lomakirjaa Lobby-hallissa, sinniteltiin melkein puoli kahdeksaan ja sitten illalliselle. Kiinalaista, – yllättävää, eikö? Tilattiin scampeja, kanaa, munakoisoa, herkkusieniä kaikkia niitä astialliset ja mi fai (= riisiä). Hetken nautiskeltuamme, tarjoilija: Do you wanna a pork? – miten niin tarvittaisiin haarukka? Kiinassa ollaan ja tikuilla syödään, eikö?

Täällä ruoka on hyvää, ja täällä Etelä-Kiinassa on – tietysti – kantonilainen keittiö vallalla. Monista Kiinan eri alueiden keittiöstä juuri tämä kantonilainen on maailmanlaajuisesti tunnetuin. MUTTA: kantonilaisessa keittiössä ei oikeasti käytetä glutamaattia niin kuin ainakin Oulun kiinalaisissa järkiään käytetään. Glutamaatti antaa ruoalle aromia, – jollei sitä siinä muutoin ole. Täällä on makua ilman lisättyä glutamaattiakin. Minä innostuin ja tilasin jälkkäriäkin – kun perheen jälkiruokavastaavat P & T ovat poissa on jonkun yritettävä pitää yllä jälkkärinsyöntiä. Ja kyllä kannatti: mangomousse kookosliemen kanssa oli oikein hyvää, sitä oli sopivasti eikä se ollut liian makeaa. Hainanin saari on ainoa alue Kiinassa joka tuottaa kookosta ja se kyllä näkyy ruokalistassa ja karkkihyllyssä. Ei haittaa minua, pidän kovasti kookoksesta.

Viiniä täällä ei juuri harrasteta – paitsi turistit. Mikä sitten näkyy mm. ravintoloissa tavassa jolla tarjoilijat avaavat viinipullon. VIELÄ en ole kertaakaan (niistä kahdesta kerrasta kun viiniä on tilattua) sanonut, että annappa kun minä! Onhan sen verran tuskaista vääntämistä.

Soiteltiin sitten kotiin ja nukahdettiin suunnilleen välittömästi kun huoneeseen päästiin, herätäksemme kello seitsemän! Joku mies soittaa kahdesti – puhelimella! Minä osasin kirota unissani englanniksi. Ei huonosti, vai?

Tänään sain Saarankin aamiaisseuraksi. Pilvisessä aamussa mietittiin päivän ohjelmaa: kun ei kerran paista lähdetään tutustumaan saaren eteläosan �?pikkukaupunkiin�?. Sanyassa on �?vain�? 450 000 asukasta. Siis sinne taksilla vai bussilla? Törsätään ja mennään taksilla. Noin 30 km ja puolisen tuntia suuntaansa teki 60 yuania eli noin kuusi euroa. Melkein kolme tuntia saatiin kulumaan: kameran linssin suoja ja aurinkorasvaa apteekista (kokemus sinänsä!!) … Katujen ylittäminen oli riskaabelia: ei mitään liikennesääntöjä ja tööttääminen melkoista. Takaisin hotellille vastenmielisen näköisen taksarin kyydillä. Ei, ei pelottanut, mutta oikeasti … Olis edes pessyt hampaat… Huh!

Hotellissa vähän miettimistä: mitä nyt! Ei paista eikä jaksaisi lukeakaan. Siis uimaan! EI altaaalle vaan mereen! Etelä-Kiinan meressä on ainakin täällä valkoinen hiekkapohja ja suht suolaista vettä. Aikamme siellä tolskattuamme altaaseen uintilenkille.

Illan ohjelmaksi kävely läheiseen (3,5 km) ostariin. yllävänkin hieno. Äitienpäiväillallinen Zen Chinese Cuisine -ravintolassa. Mereneläviä (abalon) ja sellaisia nuudeleita etten ole koskaan nähnyt. Paikalliset metelöivät (vaikka oli valkoisten pöytäliinojen paikka), polttivat tupakka kesken aterian, joivat jopa viiniä, eivätkä tuijottaneet vaikka söimme puikoilla!