Dadong Hai ei ollut oikein meidän mieleemme (miksi siitä tuli mieleen Kemi?) Etsittiin ruokapaikkaa ja päädyttiin lopulta paikkaan nimeltä Blue Lagoon! Se ei hevin unohdu! Elävää musiikkia esitti intialainen duo, jonka ohjelmisto muistutti erehdyttävästi Souvareita. Viinilistaa ei ollut ja kun meillä oli baari-ilta tulossa otimme Jin and Tonikit (paikallinen kirjoitustapa). Ruokalistalla oli kilpikonnaa, mikä melkein sai meidät lähtemään moisesta paikasta, mutta urhoollisesti jatkoimme. Söimme kanaa ja nuudeleita, kasvislisäke oli myös kelvollista. Ruoka ei maksanut kuin muutaman sata yuania. Sitten etsimään baarikatua. Ei löydetty, mutta päivän kävelykiintiö (8 km on ollut minimi) tuli täyteen.
No mentiin sitten matkanjärjestäjän oppaassaan suosittelemaan Roma-ravintolaan! Saara oli luvannut tarjota minulle �?teksun�? ja näyttää miten se oikeaoppisesti nautitaan. Jos minäkään en hevin unohda että olimme Etelä-Kiinassa Roma-nimisessä antiikin muovipatsain koristellussa baarissa, jossa ei ollut meidän lisäksemme ketään muita, ei sitä unohda paikallinen henkilökuntakaan. Siis Saara tilasi tequilat. Suolaa ja sitruunaa ei tullut. Suolan löysimme maustetelineestä ja keittiöstä kävimme pyytämässä lemonia, saimme limeä, istuimme pöytään takaisin. Suolat kämmenselälle, siitä suuhun, sitten teksu, lime ja Saara pyysi laskun. Tarjoilija seurasi seremoniaamme herkeämättä. Saara maksoi ja poistuimme. Meistä puhutaan siellä vielä kauan!
Baarikierros ja diskon etsintä jatkui. Naapuribaari oli jo parempi. Ihanaa Avril Lavignyn musiikkia, mutta ei juuri muita meidän lisäksemme. Annoimme aika äkkiä periksi, ja taksilla Hiltoniin. Siellä vielä biljardi-ottelu jonka hävisin törkeästi. Baarimikko ehti jo Saaraa jututtaa, mutta methän lähimmä nukkumaan.
Tiistaina eli eilen oli retkipäivä. Santrikka jäi nukkumaan ja altaille ruskettumaan, minä kävin aamulenkillä ja nousin puoli yhdeksältä rekibussiin, jossa Mirva-oppaan johdolla lähdimme kohti paratiisisaari Boundarya ja kohti kuumien lähteiden keskusta. Paluu oli vasta seitsemän kieppeissä illalla. Boundary Island ei oikein minua sykähdyttänyt. Näköalat olivat komeat. Kiipesin pikkuruisen saaren (1000 x 200 m) huipulle ja matkalla sinne näin niin paljon perhosia etten eläissäni. No sitten rannalla. Ja katselin kun isoissa sukelluskeskuksessa opetettiin sukelluksen alkeita. Tiedoksi vaan sukellusharrastajaystäville, että täällä on ehkä Kellon hiekkamonttua paremmat mahikset ja näköalat..? Ja golfareille tiedoksi, että tällä Hainanin saarella on 15 kenttää.
Moottoriveneellä takaisin mantereelle, bussimatka kuumien altaiden äärelle. Maitokylpy, teekylpy, kahvi-, kookos- ruusuvesi- ja ties mitä altaita nelisenkymmentä. Hieno hoidettu alue, jossa myös vesipuisto ja kauniita istutuksia ja ankkalampia. Vessat ja pukutilatkin ihan siistit toisin kuin Boundaryllä jonka suihkussa tuli mieleen elokuvien naisvankilat. Ja sitä urean tuoksua! Ymph!
Kuumavesialtailla oli myös allas, jossa pääsi kylpemään pikkukalojen kanssa. Vähän aikaa kun olit vedessä ne tulivat näykkimään ihoa, kuollut solukko pääsi parempiin suihin. Kummallinen kokemus sekin. Pistän sitten joskus matkasivulle kuvia.
Kuvista puheenollen. Nyt on Kiina-sivullani se ruokakulttuurisivu valmiina.
http://www.satokangas.fi/Matka/Kiina/Kiina.htm
Tai no niin valmiina kuin täällä tulee värkätyksi. Läppärissäni on surkeahko kuvankäsittelyohjelma enkä edes viitsisi täällä kovasti kuvia työstääkään. Nytkin (ke klo 9.30) lähden altaalle, jonne aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Onneksi tuulee, ettei jo nyt + 29 C:een kohonnut lämpö ahista. Ja eihän se minua yleensäkään ahista. Kaksi päivää täällä ja sitten palaamme Kantoniin ja lauantaina kotiin.