Viimeinen päivä ja kotiinlähtö
Keskiviikkoaamuna kylmä. Pilvessä ja se tuntui vähän tylsältä, ja niinpä – vihdoin – päätettiin lähteä tuliaisten ostoon kaupungille. Farkut jalkaan ja taksilla Uniprix-tavarataloon. Hua Hinin ainoa tavaratalo tuli mieleen. Ostettiin viinikerholle viini eikä juuri muuta. Pastisseriasta haettiin töihin vietäväksi paikallisia mantelikeksejä. Marokon kansantauti on diabetes, mikä ei kyllä hämmästytä, niin paljon manteli-hunaja-filotaikina-sokeri-pähkinä-paakkelseja on tarjolla. Toisaalta varsinkin arabit hoikkia ja pitkiä, berberit lyhyempiä ja pyöreäkasvoisempia. Pastisserian jälkeen Jeans Shopista "original" Burberryja. Valtavasti kaikkea feikkivaatetta. Shopatessa pilvet karkasivat, eikä meitä sitten enää kaupungin houkutukset kiinnostaneet: otettiin taas kaksi pikkutaksia ja ajettiin Tikidasiin. Altaalla iltapäivä. Atlantin aalloissa koko porukka. Tuli mieleen että oikeastaan voisi olla vielä pari päivää ...
Illaksi ajateltiin lähteä Katariinan ja matkaopaskirjan suosittelemaan Le Miramar –ravintolaan syömään paikallisia kalaherkkuja. Siispä parempaa ylle ja taksiin. Taksari veikin meidät rantakadulle ei Muhammed viitoselle ja ilmoitti että ramadanin aikana Miramar on kiinni. Siis vei kaverinsa ravinteliin "hyvä ruoka, halpa hinta" mutta eipä sitten jääty sinne...
Käveltiin, tutustuttiin – vihdoin – kaupungin iltakatuihin ja aika pian hotelliin takaisin. Siellä olikin marokkolainen ilta. Hmm. Niinpä me maistettiin erilaisia tajineita ja pastilleriota (merenelävistä tehnyt erityisesti minun mieleeni) ja pitihän se pikku pala kamelin aivojakin testata: kuin munuaisen ja paistetun herkkusienen välimuoto. Ja entäs taatelit: sellaisista kun voisi jouluksi kakun leipoa! Ja keftat: lampaanlihapuikot, hyvin läheistä sukua kreikkalaiselle keftedeseille. Olimme siis äärimmäisen kylläisiä – jälleen kerran.
|
|---|
|
Torstaiaamuna oli aika lähteä kotiin. Jouduimme kuninkaan takia taas muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmia. Lentokentälle piti lähteä jo pari tuntia etuajassa. Vain siten ehdittiin sinne ennen kuin tiet suljettiin, että hallitsija voisi rauhassa matkustaa Agadirista Taroudantiin. Hänen kanssaan kun ei saanut olla liikkeellä ketään muita... Hohhoijaa.
 |
 |
|---|
Kotiin päästiin...
Levänneinä ja valaistuneina.