Matkan hintaan sisältyi puolihoito, tuntui kyllä, että täysihoito. Lounaat ja iso osa päivällisistä syötiin yhdessä pyörivien lasilevypöytien ympärillä.

Kippo toisensa jälkeen kannettiin pyörivälle levylle, ja siitä koettelimme sattumia omille lautasillemme pyydystää. Ja joka kerta oli pyydettävä haarukoita...

Reissun loppua kohti yhä useampi söi jo puikoilla ja "karusellipöydän" ympärillä osasimme jo ruoat poimia.

Riisi tuodaan Kiinassa (aina) viimeisenä. Sen tarkoitus ei ole olla ruoka, joka lapataan kaiken alle, vaan sen tehtävä on täyttää vatsa, jollei

lihasta, kalasta, kanasta, vihanneksista ole nälkä lähtenyt. Tiesimme ruokien tulon loppuvan silloin kun pöytään tuotiin "jälkiruoka",

useimmiten lautasellinen vesimeloniviipaleita.

Alla oleva ruokapaikka oli Suzhoussa, kanavakaupungin laitamilla. Ja siellä oli kyllä yksi parhaista lounaista.

Tämä (alla) vaaleanpunainen lounaspaikka oli aluksi kovin hiljainen. Kunnes sinne tuli kiinalainen nainen soittamaan jotain instrumenttia ja laulamaan.
Olisi ennemminkin kannattanut maksaa hänelle hiljaa olosta kuin esiintymisestä. Ja sitten ruokasali tuli täyteen jenkkinuoria,
eikä meidän enää tarvinnut yrittääkään keskustella. Meteli oli aikas huikea.

Kuvassa keskellä on soikea lautanen, jossa näkyy nelikulmaisia palasia punaisen hapanilmelän kastikkeen päällä:
se on kalaa, joka on leikattu nahkaan asti neliöiksi ja sitten käännetty rulla auki. Monessa paikassa oli noin. Helpompi ottaa palasia siitä...

Alakuvassa on paksoita. Selvästikin oli sen sesonki. Sitä oli lähes joka päivä tarjolla. Ja soppakulho. Epämääräisen näköisissä keitoissa oli lähes
aina kananmunaa. Alkureissusta moni vielä otti soppaa, ja maistoi. Mutta uskoimme pian, että se on suunnilleen yhtä epämääräisen makuista kuin näköistäkin.

Muut ruoat olivatkin sitten enimmäkseen hyviä, joskus erinomaisia.

Kiinalaisethan eivät nyt välttämättä ole mitään hymykansaa kuten esimerkiksi thaimaalaiset, mutta nämä työnsä äärelle nuivaantuneet nuoret miehet olivat kyllä jo poikkeuksellisen yrmeitä.
Nähtiin sitä iloisempiakin kokkeja.

Kahvia ja viiniä tuli nautittua poikkeuksellisen vähän.
Terrakottasotilaiden jälkeen löysimme kuitenkin viehättävän teehuoneen, jossa saimme oivallista KAHVIA.

 

Aina ei tiedetty mitä tarjotaan...Käärmettä, kissaa, koiraa tai kilpikonnaa emme tietääksemme syöneet,
mutta esimerkiksi näiden alla olevien ruokien nimet/ainekset jäivät minulle epäselviksi. Mutta väliäkös sillä. Hyviä olivat.

 

Shanghaissa erosimme muusta porukasta ja kävimme nauttimassa alueen erikoisuutta: villasaksirapuja. Fine dining -ravintolassa saimme onneksi opastusta, miten moinen otus avataan ja mitä siitä saa syödä.	Nimi johtuu tästä: villaa saksissa.

 

	Pekingissä kävimme torstaina illalla kaksistaan Lufthansa Centerin alakerrassa olleessa korealaisessa ravintolassa. Ehdottomasti kannattava "poikkeus". (mukana vain kännykamera... siksi ei kuvia). Ja sitten perjantai-iltana olimme taas omilla reiteillä. Tällä kertaa olimme syömässä japanilaisessa Tayrio-ravintolassa. Eikä ihan mikä tahansa illallinen ollutkaan. Kummityttö kun tekee paikallisessa yliopistossa oikkiksen syventäviä opintojaan, niin tapasimme siellä hänet. Ja vanhempansa ja veljensä. Kuin myös minä tapasin veljeni .. Siis: sukuillallinen Pekingin perjantaissa japanilaisessa ravintolasssa :)
Ravintolassa tilataan raaka-aineet pöytään, ja sitten kokit valmistavat ne edessä olevalla teräspöydällä, josta osa on paistinalustaa. Vallan mainio systeemi, ruoka erinomaista.

Läksiäisillallisella maistoimme Pekingin ankkaa.

 

Matkalla kotiin päästiin Finnairin plussapisteillä businekseen. Tila ja ruoka siellä ovat ne syyt, miksi plussapisteitä kannattaa kerätä!