Mercoledi alle 5.45. Herään (salille lähdön aikaan) sateen ääneen ja huoleen kun tytär ei vastannut illalla myöhään lähettämääni viestiin. Turhaan niin aikaisin heräsin: ei tarvinnut lähteä salille, ei satanut (ääni ilmeisesti naapurihuoneen suihkusta tms.,) ja viestikin tuli perille. Siispä ei muuta kuin suihkuun, aamiaiselle ja aurinkoisessa aamussa bussiterminaalia kohti. Siracusaan!
Sisilian itärannikkoa 120 km etelään Oulun kokoiseen Siracusaan (Syrakusa) Salvatoren rauhallisessa kyydissä Ari-oppaan luennoidessa puolitoistatuntisen matkan aikana Sisilian varsin vaiherikkaan historian pääpiirteistä.
Retkipäivän vaiheista kirjoittelen kuvien kera huomenna ”vapaapäivänä” lisää, nyt seurueeni miehet jo kovasti nälkäisinä odottelevat lähtöä, mutta yksi minuun lähtemättömän jäljen jättänyt episodi on kirjattava ylös, ettei vain unohdu: kierreltyämme tunnin Siracusan arkeologisella alueella kuunnellen oppaan selostusta kreikkalaisesta teatterista (200 eKr.) ja roomalaisesta teatterista (400 jKr.) aurinkomatkalaisryhmämme blondi loihe lausumaan: ”On se kyllä hienoa, kuinka mahdottoman vanhaa se tuo historia ylipäätään on!” Tämän viisauden muistan jakaa myös opiskelijoille kunhan pääsen luennon pitoon tai seminaariin loman jälkeen. Elämä on laiffii ja sitä rataa… Buona notte Suomeen! Me lähdemme etsimään osteriaa tai ristorantea tai pizzeriaa tai trattoriaa: nyt tarvitaan hyvä italialainen illallinen!
Halleluja/Hallelujah!
Kuinka hienosti oppaanne loihikaan; kyllä historia meidän keskivertotallaajien mielissä nimenomaan VANHAA on! (vaikka jotkut puhuvat myös lähihistoriasta)
”Now I’ve heard there was a secret chord
That David played, and it pleased the Lord
But you don’t really care for music, do you?
It goes like this
The fourth, the fifth
The minor fall, the major lift
The baffled king composing Hallelujah”
Kuningas David edustanee tässä katsannossa tosi hienoa historiaa. Mutta, parahin Tuulten tytär, mikä mahtanee olla tämän Sinunkin suosikkeihisi kuuluvan veisun alkuperä?
Salve Koivu! Hallelujah (ei mitään tietoa alkuperästä) ja Sylvian joululaulu ja Kummisetä Valssi soineet vuorotellen mielessä. Kunigas Daavid tosiaan on vanhaa historiaa, mutta kun täällä Italiassa kaikki!! on historiaa. Ei ole lähihistoriaa erikseen, historia on joka päiväistä elämää ja se on yksi syy miksi minä tästä kulttuurista pidän niin paljon.