Milano in febbraio nel 2007
Milanon Duomo on Euroopan kolmanneksi suurin katedraali. Sisältä karu, paitsi ikkunamosaiikit. Kirkossa on yli sata tornia, yli 2000 veistosta, paljon MIlanon saasteista puhdistettua valkoista kiveä. Sen katolle pääsee. Sinne lauantain pitkän kävelykierroksen jälkeen mentiinkin. Kun ensin nähtiin Mussolinin kolossaalinen rautatieasema, Duomo oli entistäkin hienostuneempi, merkillisesti "kevyt".
Duomon katolla
Montenapoleonin muotikorttelit olivat melkein pelottavia. Pelon voitettuani rohkenin kuitenkin laukun ostaa. Ja sitten Lacostelle sivukadulle ... :)
Milano on ainoa kaupunki, jonka isossa kirjakaupassa olen nähnyt erikseen ison osaston muotikirjoja varten.
Sää suosi (+ 10 - 15 C, sateetonta), mutta sumu ja saasteet tekivät taivaasta välillä harmaan. Kaupunki on todella pakokaasun ja teollisuuskatkun alla.
Nautintoja: vasemmalla San Fabianon IGT-viini, alla Peck - gourmetkauppa täynnä suuremmoisia italialaisia juustoja, espressoa, prosciuttoa, öljyjä, torronea, pastaa, ... Molto bene!
Perjantai-illaksi oli varattu saman firman ravintolassa illallinen - kokemus! Hyvin erilainen kokemus oli Naviglin alueen ristorante, jonne menimme lauantaina. Bellissimo! Primoksi hovimestari suositteli (mille grazie suosituksesta!!) linguinea (litteä spaghetti) mustien tryffelilastujen kanssa. Franciacorta on muutakin kuin kuohuviiniä. Sellainenkin tuli siis maistettua. Osasin vinkin jälkeen kysellä, ja maistuihan se Lombardian valkoviini. Il Ristoranta e il Cafè el Brellin jäi makumuistoihin miellyttävästi. Miljöökin viehätti.
Alla lounas yhdessä Breran alueen Creperiassa (Vecchia Brera) Via dell´Orsolla. Viehättävä paikka löytyi Helena Petäistön kirjan perustella. Eikä tälläkään kertaa petytty hänen vinkkeihinsä. Ennen lounasta Leonardo da Vincin L´Ultima Cena (Viimeinen ehtoollinen), joka on Da VIncin koodin jälkeen niin suosittu nähtävyys Santa Maria della Grazien luostarin ruokasalin seinällä, että sinne oli parasta varata etukäteen netin kautta aika 15 minuutin ihastelua varten. Se oli vaikuttavampi kuin odotin, vaikka odotinkin - tietysti - aika paljon. Kuvatahan siellä ei tietenkään saanut. Luostarin kirkostakin pidin.
Breran Pinacotecasta en paljon odottanut - Caravaggion takia sinne piipahdettiin. Onneksi en odottanut. Rakennus (jesuiittojen palatsi alunperin) viehätti enemmän kuin kovin raamatulliset taidekokoelmat.
La Scalaan - Milanoon oopperaankin yritin lippuja netistä etukäteen - en onnistunut. Sentään Piazzalla sen edessä oli aikas upeaa ...
Hotellissa lapsille tekstareita ... Dei Cavalieri Piazza Missorilla oli muutaman korttelin Duomosta ja Vittorio Emanuele toisen Galleriasta (oik.) etelään.
Siis keskellä. Tylsä, mutta siisti, hiljainen, keskellä. Siis sopiva. Ja aamiainen ylitti italialaisen normitason.
Milano ei ole minun kaupunkini. Oli mukava käydä, upeaa kävellä Italian keväässä, Cucina Italiana ei kyllästytä meitä kai koskaan, Armanin T-paitoja olisi voinut ostaa enemmänkin, siis toisenkin, kaksistaan ollaan harvoin, lomanen teki hyvää, mutta seuraavat Finnair-pluspisteet voisimme käyttää vaikka Rooman lentoon...
Roomasta puheenollen ... Matkasivulleni, prego!
(Milanon kuvia on toinenkin sivullinen)
